Minne kiukku katosi?

Poika on kuukautta vajaan vuoden passitettu säännöllisesti ovelle huutamaan uhmakiukkuaan pihalle. Tänään sitten huomasin, että muutamaan päivään tuota "ovelle mars" -komentoa ei olekaan tarvinnut esittää, vaan meillä taitaa asua nyt ensimmäisen uhmaiän hiljalleen ohittanut pikkuinen mies, joka on ihan oikeasti siirtymässä leikki-ikään. Hän tuntikausia rakentelee mitä hienoimpia pienoismalleja duplopalikoista ja selostaa ihan oikeasti logiikan päättelysääntöjenmukaisia hulluja lauseita.

Vähän tämä äiti jo ikävöi tuota pienen suuren ihmisen uhmakkuusvaihetta. No, muutamaa kuukausi hiljaisuutta ja sitten pikkulikka aloittaa vuoden kestävän tahtoiän, huhhuh. Eikä oikeastaan yhtään helpota ajatus siitä, että kymmenen vuoden kuluttua ipanoilla on yhtä aikaa murrosikä päällänsä, puuuh. No, tyyntä nyt joka tapauksessa myrskyn edellä :)

Pippuriprinsessa purppuraviitta

keittiön pöydän alla

istuu kieli kippuralla.

Leimusilmät, roihuhuulet,

villin parahduksen kuulet,

viheltävät hurjat tuulet tässä salissa.

Pippuri purppuraprinsessa

istuu keittiön pöydän alla.

- Hannele Huovi -