Runotorstai - aiheena KÄDET
Ojennat hiljaa haparoiden kätesi pienoisen,
yhdessä kuljemme matkaa läpi elämän onnellisen.
Saanhan olla oppaasi tällä huikealla matkalla,
saanhan kantaa taakan, kun ollaan riippusillalla?
Lupaan että saat näyttää suunnan, kun tienviiitat on edessä,
lupaan ottaa sinut syliin, kun on kyynel silmässä.
Luottamuksesi on suuri, minä vastuuni alla hoiperran,
"kyse on KOKO elämästä" minä aina soperran.
enhän vaan purista kädestäsi liian kovaa?
posted by Elämään at 3:46 PM
4 Comments:
Hei vain.
Koskettava runo, kaunis.
Vinkki: jos säädät kommentointimahdollisuuden siten, että kuka vain voi kommentoida, saat varmastikin enemmän palautetta runoistasi. Nykyisellään vain blogger-tililäiset voivat jättää sinulle viestin. Roskapostia voit välttää napsauttamalla word verificationin päälle blogin asetuksissa.
Toivon, että osallistut haasteisiin jatkossakin. :)
Nuori rakkaus tuoreesti ja elävästi kuvattuna, Kaunis!
Melkein sait minut kyyneliin, mokoma. Huumaavaa höpöä.
Tulisikohan tämä nyt ihan oikeaan paikkaan: Rohkea veto julkaista elämän toinen runoa ja antaa se arvioitavaksi :) Runosi viimeinen säe oli koskettavin, kaiken vastuun, rakkauden ja uhrautuvaisuuden alla horjuva pelkää olevansa liian tukahdutava, puristavansa kädestä liian lujaa.
Post a Comment
<< Home