Runotorstai – aiheena jäätelökesä
Väistin juuri ajoissa.
Polvet mullassa ötökkäjahdista.
Mahassa merkit pituusliusta.
Selässä jäljet pilvienkatselusta.
Tahmeat kädet huitovat edelleen kohti vaatien lisää.
Minä näin vain likaa ja pyykkiä.
En muistanut Elämän Suuria Riemuja.
omistettu niille aikuisille, jotka eivät enää muista millaista oli olla lapsi.
Polvet mullassa ötökkäjahdista.
Mahassa merkit pituusliusta.
Selässä jäljet pilvienkatselusta.
Tahmeat kädet huitovat edelleen kohti vaatien lisää.
Minä näin vain likaa ja pyykkiä.
En muistanut Elämän Suuria Riemuja.
omistettu niille aikuisille, jotka eivät enää muista millaista oli olla lapsi.
posted by Elämään at 3:04 PM
6 Comments:
Ensimmäinen säe mietityyttää. Mitä puhuja ehti väistää? Pienen halia, syliin pyrkimistä? Ja totta, elämän riemustahan lapsella on kyse: tahtoo lisää jätskiä ison päiväurakan jälkeen!
Ja niin me siirrämme pyykin ja arjen tuskan seuraavalle sukupolvelle. "Itku pitkästä ilosta."
Hyvän erilainen runo jäätelökesästä ja samalla lapsuuden unohdetuista tunnuista.
Mitä pienempi ihminen sitä suurempi riemu.
Totta.
Lapsuudesta en muista mitään, mutta tiedän ettei ollut mitään jätskejä.
Onpa hyvä välillä muistuttaa.......ettei totuus unohdu eli lapsuuden hauskuus ja taito elää tätä päivää.
Post a Comment
<< Home