Onnea kaksivuotias!

Vuosi on mennyt valtavalla vauhdilla, syyskesällä likka meni päiväkotiin, ja pian olikin joulu pukkeineen. Talvella laskettiin ensimmäiset pulkkamäet ja puhettakin alkoi tulla valtavalla vauhdilla. Kevään tullessa meno vain koveni; kävely muuttui juoksuksi ja pomput korkeimmiksi.

Ja tänään meillä juhli kaksivuotias joukkoineen. Testattiin ullanunelmien kakkuja, leikittiin eväsretkeä serkkujen ja isoveljen kanssa ja laulettiin pientä tytön tylleröä.

Lahjaksi pikkuneiti sai hepan, Legon prinsessalinnaan lisäosia, kierrepillijuomapullon, kirjan ja pikkuisen nallerepun. Vieraina tänään oli ukki ja varamummo ja täti perheineen. Lisää juhlaväkeä saapuu vielä myöhemmin tällä viikolla.

Onnea kultalikka 2-vuotta.

Runotorstai – aiheena jäätelökesä

Väistin juuri ajoissa.

Polvet mullassa ötökkäjahdista.
Mahassa merkit pituusliusta.
Selässä jäljet pilvienkatselusta.

Tahmeat kädet huitovat edelleen kohti vaatien lisää.

Minä näin vain likaa ja pyykkiä.
En muistanut Elämän Suuria Riemuja.


omistettu niille aikuisille, jotka eivät enää muista millaista oli olla lapsi.

Runotorstai – aiheena ääni

se kiitää yli puiston kesäisen,
liitää kuin kaunein perhonen

huvikummulla se raikkaasti soi,
missä riemun laulu karkeloi

kuiskauksestakin sen tunnistan,
sen kaikkein rakkaimman.

Runotorstai - aiheena Muutos

Kello seitsemän.

Väsynyt pieni haluaisi vielä nukkua.
Vaan sadevaatteisiin ja kipinkapin matkaan.

Vastahan me
laulettiin,
loruiltiin,
leikittiin.

Kaikki päivät.

Pieni jää päiväkodin pihalle itkemään.

Sillä nyt

Alkaa Äidin Oma Elämä.

Onnea yksivuotias!

Tänään meillä juhlittiin, pikkuneiti täytti vuoden. Jännä kuinka sama vuosi voi yhtä aikaa tuntua niin lyhkäiseltä ja pitkältä ajalta. Vasta vuosi sitten haettiin tuo alle 2,5 kiloinen mini-ihminen kotiin, joka ensimmäiset kuukaudet vain nukkui. Hetkihän siitä vain on, kun tuota kultaa iltahuudoissa kannettiin ja massua hierottiin. Toisaalta lukuisia oli ne kerrat, kun uhmakas pieni isoveli ja pikkuinen pikkusisko huutivat täyttä kaulaa molemmat sylissäni, eikä kumpikaan rauhoittunut ei sitten millään. Silloin viisarit kulkivat hidastuneina.

Tänään meillä siis juhlittiin. Tuli mummopuoli ja ukki, kummit perheineen ja setä perheineen. Lahjaksi sankari sai uniasun, rahakokoelman, paidan ja prinsessalinnan (jonka isoveli tietenkin otti käyttöönsä ritarilinnaksi). Isoveljen suhtautuminen pikkusiskon tavaroihin lienee tyypillistä leikki-ikäistä:

* Tämän on mun linna
* Se on pikkusiskon linna
* Tämä on meidän yhteinen
* Se on pikkusiskon oma
* Me leikitään tällä yhdessä

Vieraita on tulossa lisää ensi viikolla, joten hauskoja hetkiä on vielä tiedossa.


Synnyin vuosi sitten - kauan kauan sitten!

Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt' tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
- oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
(hieman horjun, huojahtelen)
sanojakin tavoittelen
ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!

Minusta tulee isona...

Viime ajat olen aivopessyt poikaa ammatinvalinnan suhteen: "taitaapa sinusta tulla isona syöpätautien tutkijalääkäri" ja "olisipa mahtavaa olla tutkijalääkäri" ja odottanut malttamattomana mummojen ja paappojen tiedusteluja pojalta hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan.

No, tänään sitten kerrattiin taas tulevaa ammattia:
- Tuleeko sinusta isona leipuri?
- Ei.
- Tuleeko sinusta isona rekkakuski?
- Ei.
- No mikä sinusta sitten tulee? (Näin jo pojan väikkäritilaisuudessaan vastaamassa vastaväittelijän kysymyksiin ja minä tihrustamassa toisessa penkkirivissä "eilenhän me vielä rakennettiin niitä legokameroita...")
- musta tulee HÄMÄHÄKKIMIES.

Tjoo. Tuo poika opettaa toisinaan äitiään enemmän kuin toisin päin.

Aivan mitä tahansa sinusta isona voi tulla
vaikka herra tai rouva leipuri ja sukunimi Pulla.
(Upponalle, H. Taina)

Tämä täytyy muistaa

Olen ollut huolissani siitä ilmaistaanko meillä tunteita sanoin liian vähän. Mutta hahaa, turhia nuo huolet taitaa olla, ainakin poika osaa tunteitaan ilmaista.

Poika: "minä rakastan sinua pikkusisko hurjan paljon. Hyvää syntymäpäivää!"
Pikkusisko: "hätä, hätää".

Tytön ensimmäiseen syntymäpäivään tosin on vielä aikaa muutama viikko, mutta hyvä se on jo harjoitella. Käytiin sitten ostamassa ensimmäiset syntymäpäivärekvisiitat, kun päästiin synttäritunnelmaan.

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan

ennen kuin loppuun iltasadun saan,

Mä istun hetken ja mietin maailmaa

Ihmisenpoikaa se odottaa.

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.

Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.

Hän siinä kylkeänsä kääntää,

miehekkäästi ääntää.

Hän matkaa taittaa linnunradallaan

ja nukkuu vaan.

Voi kunpa matkas onneksi koituis

vihaa, katkeruutta ettuntis joutavaa,

voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan

kunpa oppisit ajattelemaan

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää

kehtolaulu kesken taas kerran jää,

liukenee yöhön murheet aikuisen

ihmisen poikaa kun katselen

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,

me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit

Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen

silmänurkkiin kuivuu kyyneleet,

sä matkaa teet.

(Yö, Ihmisen poika)